Niuvanniemi, Törnävä, Kellokoski - melkeinpä jokainen taitaa tietää lähimmän mielisairaalan kutsumanimen ja usein siihen liittyy kolkko kaiku. Pirkanmaalla vastuu lankeaa Pitkäniemen sairaalalle, joka jo 1800-luvulta saakka on tarjonnut potilailleen lohtua ja lepositeitä. Nykyisin Pitkäniemi on paljon muutakin kuin psykiatrinen osasto, mutta edelleen nimi yhdistyy ensimmäisenä mielisairaalaan.
Sairaalan kupeessa, metsän keskellä sijaitsee pieni mutta varsin omaleimainen kalmisto. Kyseessä on mielisairaalan oma hautausmaa, jonka uumeniin peiteltiin vuosien 1902 - 1964 välisenä aikana 426 potilasta. Erityisen synkän ajanjakson muodostivat sotavuodet. Jos puutteessa eläneen kansakunnan ruokahuolto oli heikkoa, vielä huonommassa asemassa olivat mielisairaalan toista tuhatta asukasta, joiden korttiannos oli vielä kolmanneksen tavan kansalaista pienempi. Potilaiden kerrotaan syöneen ruohoa henkensä pitimiksi, eikä heikoissa olosuhteissa levinnyt tuberkuloosi helpottanut tilannetta. Potilaskuolleisuus nelinkertaistui pahimpana talvena 1941.
Olen käynyt ensimmäisen kerran Pitkäniemen hautausmaalla vuoden 1995 paikkeilla ja muistelen hautakivien lojuneen nykyistä enemmän hajallaan. Lisäksi aluetta peitti tuolloin selvästi tiheämpi kasvisto, nykyään aluetta hoidetaan jollain tavalla. Huomattava osa hautakivistä tuntuu kuuluneen merimiehille - syyksi on arveltu kuppaa, joka aivoja vaurioittavana täytti aikanaan mielisairaaloita, eikä Pitkäniemii liene ollut poikkeus.
