Vallilan Stoori on itsepalvelukirpputori Helsingin Vallilassa, jossa on panostettu erityisesti tuotteiden persoonalliseen ja tyylikkääseen esillepanoon.
Ihastuin paikan sisustukseen varsinkin Pop Up -kaupan puolella, jossa on vaihtelevasti erilaisten yritysten tuotteita myynnissä. Käyntihetkelläni siellä oli myynnissä mm. Cilla'sin ekologisia ja sisustuksellisia kodin pesuaineita ja tanskalaisen The Organic Companyn kodintekstiilejä.
Kirpputorin lisäksi Stoorissa toimii vinyylilevyjen myyntipaikka ja kahvila, jossa arvostetaan luomua ja lähiruokaa. Kahvilassa on arkisin tarjolla perinteisten kahvilaherkkujen lisäksi myös kasviskeittoja ja salaatteja sekä lauantaisin aamupalabrunssi. Stoorissa on myös vuokralla kabinetti kokouksia tai juhlia varten.
Itse tutustuin Vallilan Stooriin osallistuessani siellä järjestettyyn korujen askarteluiltaan. Kierrätyskoruja suunnitteleva ja valmistava RokRokInc. järjestää Vallilan Stoorissa workshoppeja, joissa pääsee taiteilemaan koruja kierrätysmateriaaleista. Kaiken tarvittavan saa paikan päältä esimerkiksi korvakoruja, kaulakoruja, käsikoruja, rintaneuloja tai vaikkapa avaimenperiä varten. Tulevien workshoppien aikatauluja voi tähyillä vaikka RokRokIncin Facebook-sivulta.
Linnanmäen kesäkausi päättyy näyttävästi huvipuiston verhoutuessa tunnelmallisesti erilaisten värivalojen loistoon.
Tänä vuonna vietetään Linnanmäen 65-vuotisjuhlavuotta ja huvipuisto on koristeltu erikoisvaloin Valokarnevaalia varten jo kymmenen vuotta. Valokarnevaalin aikana Linnanmäki on auki poikkeuksellisesti iltakymmeneen asti. Alueelle on maksuton sisäänpääsy, laitteiden kieputettavaksi tarvitset maksullisen laitelipun tai rannekkeen.
Laitteista Hurjakuru, Vonkaputous ja Kirnu olivat jo talvilevolla. Muut puiston laitteet olivat vielä käytössä, tosin säävarauksella. Valokarnevaali oli houkutellut kaiken ikäisten huvittelijoiden lisäksi paikalle paljon myös valokuvaajia kuvaamaan värivalojen loistoa. Myös omalta kohdaltamme kieputukset jäivät väliin ja tyydyimme vain fiilistelemään karnevaalitunnelmaa pimenevässä syysillassa.
Valokarnevaalin aikaan ulkoilmalava Estradilla esiintyy joka ilta erilaisia artisteja, meidän vierailumme aikana Raappana. Vielä tulevana viikonloppuna siellä esiintyvät Jore Marjaranta sekä Jean S. & Laura Voutilainen, lapsille taas esiintyy mm. Peppi Pitkätossu. Sunnuntai-iltana tunnelmallinen Valokarnevaali huipentuu huvikauden päättävään ilotulitukseen.
Suomen kauneimmaksi puuksi tituleerattu Paavolan tammi löytyy Lohjalta, Lohjansaaren eteläosasta. Suomalainen luontomatkailublogi Retkipaikka.fi nosti Paavolan tammen viime syksynä suorastaan puumaailman julkkikseksi ja komeileepa komea tammi tänä vuonna julkaistun Retkipaikka -kirjan kannessakin.
Tammen luo johdattava lyhyt luontopolku lähtee Lohjansaaren koulun pihalta. Tammikossa kiertelevällä luontopolulla on mittaa vain noin kilometrin verran, joten tammen luo tepastelee nopeasti. Paavolan tammikko on valtakunnallisesti arvokas lehtoalue, joka
rauhoitettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1994.
Ennen Paavolan tammea sukelletaan tiheään kuusikkoon, jonka jälkeen päädytään aukiolle, jossa näyttävä puuvanhus komeilee. Ikää tammella arvioidaan olevan 400-500 vuotta. Puun vierellä oleva taulu kertoi tammen ympärysmitaksi 472 cm (110 cm:n korkeudelta mittattuna) ja sen haaroittuneet oksat kurkottelevat pitkälle sivusuuntaan. Huomattavasti suurempiakin tammia Suomen maasta löytyy, mutta tammen lehvästön läpi siivilöityvä valo ja sen sijainti pyöreällä aukiolla, kuusikon keskellä, tekevät paikasta satumaisen ja taianomaisen. Vallan mainio retkikohde kauniina syyspäivänä.
Huikean hyväntuulinen tapahtuma täytti taas Keravanjoen erilaisista kellujista aurinkoisena elokuun ensimmäisenä lauantaina.
Kaljakelluntaa on järjestetty jo toistakymmentä vuotta. Kelluntareitti vaihtelee vuosittain ja se alkaa vuorovuosin joko Keravanjoelta Vantaan Tikkurilasta, tiedekeskus Heurekan kohdalta tai Vantaanjoelta Vantaan Tammistosta. Tänä vuonna oli aika lähettää kellujat matkaan Heurekalta ja noin 4000 osallistujaa lähti lipumaan jokea pitkin kaljaa ja muita virvokkeita tissutellen.
Kaljakellunta on avoin tapahtuma, jolla ei ole virallista järjestäjää. Tapahtumalla on kuitenkin omat nettisivut, joista tapahtuman
aikatauluja ja reittejä voi tarkistaa. Nettisivujen ylläpitäjät ovat
joutuneet taistelemaan sivujen ylläpidosta menneinä vuosina jopa käräjäoikeudessa. Tänä vuonna kelluntoja on järjestetty tai yritetty järjestää vaihtelevalla menestyksellä myös Tampereella, Porissa, Salossa, Kouvolassa, Vaasassa ja Kuusamossa.
Kaikenkaikkiaan hyvän mielen tapahtuma; erilaisia kelluvia viritelmiä, paljon naurua, iloisia ilmeitä, osallistujia ympäri Suomea ja myös muualta maailmalta. Tapahtumassa oli yllätyksekseni paljon myös vanhempaa väkeä sekä kellumassa että rannoilla seuraamassa tapahtumaa.
Harmi, että usein kaljakellunnasta puhuttaessa mainitaan ensimmäisenä vain roskaaminen. Tapahtuma on kuitenkin muodostunut Vantaalle jo melkoiseksi matkailumagneetiksi ja kaupunki alkaakin suhtautua spontaaniin kaupunkitapahtumaan jo hieman suotuisammin. Tänä vuonna Vantaa listasi Kaljakellunnan kesän tapahtumatarjontaan esittelevään ilmoitukseensa.
Toivottavasti saamme nähdä kellujia tulevaisuudessakin Suomen joissa ja järvissä sekä roskaamisen kuriin, jotta äänenpaino siirtyisi jatkossa roskista ennemminkin tapahtuman hyväntuulisuuteen ja Suomi-kuvan myönteiseen edistämiseen.
Helsingin Kalasataman ja Sörnäisten kupeessa sijaitsevan Teurastamon valtaa kesällä joka kuukauden ensimmäinen torstai Street Food Thursday -pihaklubi.
Tämän kesän ensimmäiseen pihaklubiin 4.6.2015 ruokarekkansa päräyttivät Liesikiesi, Richard McCormick's, Soi Soi Kasvisravintolat, Sandro sekä
Bel Gaufres. Mukana olivat myös Etiodog etiopialaisine hotdogeineen, Powau raakamehuineen, Raikastamo limppareineen, kahvilapyörä Latte Cafe ja Teurastamolla majaansa pitävät B-Smokery ja jäätelöbaari Jädelino. Lisäksi Teurastamon terassit tarjoilivat juomia janoisille
syöpöttelijöille. Musiikista pitivät huolta 12ne & friends.
Street Food Thursday Teurastamon pihassa sai alkunsa viime vuonna. Tänä kesänä tapahtuma sai lisukkeekseen myös iltakirppiksen, josta löytyi perinteistä kirppiskamaa; vaatteita, kenkiä, leipomuksia, käsitöitä sekä ainakin tällä kertaa myös RokRokInc.:n ja Korulinnan kierrätysmateriaaleista valmistettuja koruja.
Kauhean nälkäisenä ei kannata tulla paikalle itseään kiduttamaan herkullisten tuoksujen keskelle, sillä jonot olivat lähes koko illan tuskastuttavan pitkiä ja ruokaa sai odottaa kauan. Enemmänkin siis saisi olla ruoan tarjoajia nälkäisten ihmisten jonoja lyhentämässä. Väkimäärä ja pitkät jonot kielivät myös mitä ilmeisimmin siitä, että tällaisille tapahtumille olisi tilausta useamminkin.
Teurastamon kehittäminen on osa Helsingin kaupungin ruokakulttuuristrategiaa ja Teurastamon aluetta kehittää ja tiloja vuokraa Helsingin kaupungin Tukkutori. Seuraavat Street Food Thursdayt järjestetään tänä kesänä 2.7.2015 ja 6.8.2015. » Teurastamo, www.teurastamo.com
Kirkkonummen Veklahden metsän siimeksessä lepäilee Elis Sinistön omalaatuinen valtakunta, Villa Mehu. Elis Sinistö (1912-2004) oli ITE-taiteilija, tanssija, joogi, alastonmalli, keksijä, filosofi, mystikko, vapaa-ajattelija, luonnonystävä ja seurallinen erakko. Veklahden metsään hän rakenteli 50 vuoden ajan kokonaisuutta, johon kuului lukuisia toisistaan poikkeavia rakennelmia, mm. Sinistön kotitalo, temppeli, tanssisali sekä useita saunoja ja vierasmajoja.
Yhtenäisenä nimittäjänä rakennelmissa toimii toteutuksessa käytetty kierrätysmateriaali sekä matala kattokorkeus. Ehkäpä juuri mieltymyksestä taiteilijan usein korostamaan maanläheisyyteen, Sinistön luolamaiset luomukset tarjoavat pääsääntöisesti riittävän korkeuden vain kumarassa kulkevalle. Rakennelmat ovat olleet vailla kunnossapitoa jo yli kymmenen vuotta, joten nykyisellään niissä ryömimistä ja kiipeilyä kannattaa välttää romahdusvaaran vuoksi.
Usein erilaisten ITE-taideinstallaatioiden ongelmana on se, että ne vaikuttavat irrallisina teoksina jossain määrin väkinäisiltä. Ongelma ratkeaa kuitenkin sillä, että koko ympäröivä maailma on yhtä suurta pakomatkaa todellisuudesta. Villa Mehulle on leimallista myös se, että taiteellisen toteutuksen ytimessä on kuitenkin pyrkimys toiminnallisuuteen - olkoonkin että toteutus on tapahtunut ensin mainitun ehdoilla. Lisäksi vapauttavaa on se, että Villa Mehu tuntuu vilpittömän naiivilta, se ei ole sen enempää manifesti maailmanmenoa vastaan kuin itseään jalustalle kohottava installaatio, jonka ymmärtäminen edellyttäisi pitkälle vietyjä taideopintoja.
Elis Sinistö toivoi Villa Mehun päätyvän taiteilijoiden omistukseen ja "kaikille maailman ihmisille kohtauspaikaksi, missä voitaisiin mietiskellä, miten tullaan onnelliseksi ilman rahaa ja huumaavia myrkkyjä." Asiasta laadittiinkin virallinen testamentti. Eliksen siirryttyä ajasta ikuisuuteen vuonna 2004 hänen tuhkansa siroteltiin tontilla sijaitsevaan lampeen ja taideperintö rakennuksineen ja tontteineen siirtyi ITE -museolle Kaustisten kansanmusiikkisäätiön alaisuuteen. Kaustisen kansanmusiikkisäätiö kuitenkin vaali sekä Sinistön elämäntyötä että omaa talouttaan heikosti, jolloin Villa Mehu pääsi rapistumaan. Kansanmusiikkisäätiö ajautui vuonna 2011 konkurssiin ja valitettavasti testamentissa ei ollut panttausta estäviä ehtoja, joten lainojen vakuudeksi pantattu Villa Mehu myytiin velkojen kuittaamiseksi.
Villa Mehu päätyi yksityishenkilöille, naapurissa asuvalle pariskunnalle, jotka Helsingin Sanomien haastattelussa kertoivat, että he haluavat kunnioittaa Sinistön tahtoa ja alueella saa jatkossakin kulkea vapaasti. Valitettavasti kuitenkin huonokuntoiset rakennukset joudutaan tulevaisuudessa purkamaan. Uusien omistajien suunnitelmissa on säilyttää kivirakennelmat, muistokirjoitus ja lampi, johon Sinistön tuhkat on siroteltu.
Harmi ettei Sinistön taideperintöä osattu ottaa aikoinaan yhtä hyviin käsiin kuin ITE-taiteilija Veijo Rönkkösen patsaspuistoa Parikkalassa.
