keskiviikko 19. elokuuta 2015

Pispalan uittotunneli



Vuoden ‘66 syksyllä käynnistyi Tampereella kunnianhimoinen tunnelihanke, joka toteutuessaan tarjoaisi nopean väylän uitettavan puutavaran siirtämiseksi Näsijärven ja Pyhäjärven välillä. Tunneli valmistuikin kahdessa vuodessa, suoriutui ansiokkaasti koeuitosta ja sai osakseen hienot avajaiset. Harmillisesti maailma tunnelin ulkopuolella oli kuitenkin noiden kahden vuoden aikana mennyt eteenpäin ja samalla pöllit siirtyneet tukkirekkojen kiskottaviksi. Ikävän takaiskun seurauksena tuo 280 metriä pitkä kuolevan kansanperinteen muistomerkki päätettiin sulkea päädyistään ja keskittyä Näsinneulan suunnitteluun.



Tunneli sai uinua unohdettuna ruususen untaan neljän vuosikymmenen ajan, kunnes vuonna 2013 valtuustoaloitteiden myötä tunneli päädyttiin avaamaan uudelleen. Tällä kertaa sen toimenkuvaan kuului veneiden siirtoväylänä toimiminen vesistöjen välillä, missä virassa se yhä palvelee. Näsijärven puoleisen aukon kupeeseen avattiin myös kahvila, jonka pitäjä vastaa tunnelin avaamisesta sekä sulkemisesta. Samassa päädyssä on myös entisöitynä uittokalustoa.



Tunneli itsessään ei ole kovin erikoinen sisältä, mielenkiintoisena yksityiskohtana kuitenkin toimii sen kattoon maalattu keskiaikainen risti. Sen yläpuolella sijaitsi Pispalan vanha kirkko, joka tuhoutui tulipalossa tunnelin rakennustöiden aikaan 1968. Tulipalon aiheuttajaksi epäiltiin tunnelityömaan sähkötöitä.

tiistai 18. elokuuta 2015

Pitkäniemen mielisairaalan hautausmaa



Niuvanniemi, Törnävä, Kellokoski - melkeinpä jokainen taitaa tietää lähimmän mielisairaalan kutsumanimen ja usein siihen liittyy kolkko kaiku. Pirkanmaalla vastuu lankeaa Pitkäniemen sairaalalle, joka jo 1800-luvulta saakka on tarjonnut potilailleen lohtua ja lepositeitä. Nykyisin Pitkäniemi on paljon muutakin kuin psykiatrinen osasto, mutta edelleen nimi yhdistyy ensimmäisenä mielisairaalaan.





Sairaalan kupeessa, metsän keskellä sijaitsee pieni mutta varsin omaleimainen kalmisto. Kyseessä on mielisairaalan oma hautausmaa, jonka uumeniin peiteltiin vuosien 1902 - 1964 välisenä aikana 426 potilasta. Erityisen synkän ajanjakson muodostivat sotavuodet. Jos puutteessa eläneen kansakunnan ruokahuolto oli heikkoa, vielä huonommassa asemassa olivat mielisairaalan toista tuhatta asukasta, joiden korttiannos oli vielä kolmanneksen tavan kansalaista pienempi. Potilaiden kerrotaan syöneen ruohoa henkensä pitimiksi, eikä heikoissa olosuhteissa levinnyt tuberkuloosi helpottanut tilannetta. Potilaskuolleisuus nelinkertaistui pahimpana talvena 1941.





Olen käynyt ensimmäisen kerran Pitkäniemen hautausmaalla vuoden 1995 paikkeilla ja muistelen hautakivien lojuneen nykyistä enemmän hajallaan. Lisäksi aluetta peitti tuolloin selvästi tiheämpi kasvisto, nykyään aluetta hoidetaan jollain tavalla. Huomattava osa hautakivistä tuntuu kuuluneen merimiehille - syyksi on arveltu kuppaa, joka aivoja vaurioittavana täytti aikanaan mielisairaaloita, eikä Pitkäniemii liene ollut poikkeus.

lauantai 1. elokuuta 2015

Kaljakellunta





Huikean hyväntuulinen tapahtuma täytti taas Keravanjoen erilaisista kellujista aurinkoisena elokuun ensimmäisenä lauantaina.




Kaljakelluntaa on järjestetty jo toistakymmentä vuotta. Kelluntareitti vaihtelee vuosittain ja se alkaa vuorovuosin joko Keravanjoelta Vantaan Tikkurilasta, tiedekeskus Heurekan kohdalta tai Vantaanjoelta Vantaan Tammistosta. Tänä vuonna oli aika lähettää kellujat matkaan Heurekalta ja noin 4000 osallistujaa lähti lipumaan jokea pitkin kaljaa ja muita virvokkeita tissutellen.

Kaljakellunta on avoin tapahtuma, jolla ei ole virallista järjestäjää. Tapahtumalla on kuitenkin omat nettisivut, joista tapahtuman aikatauluja ja reittejä voi tarkistaa. Nettisivujen ylläpitäjät ovat joutuneet taistelemaan sivujen ylläpidosta menneinä vuosina jopa käräjäoikeudessa. Tänä vuonna kelluntoja on järjestetty tai yritetty järjestää vaihtelevalla menestyksellä myös Tampereella, Porissa, Salossa, Kouvolassa, Vaasassa ja Kuusamossa.



Kaikenkaikkiaan hyvän mielen tapahtuma; erilaisia kelluvia viritelmiä, paljon naurua, iloisia ilmeitä, osallistujia ympäri Suomea ja myös muualta maailmalta. Tapahtumassa oli yllätyksekseni paljon myös vanhempaa väkeä sekä kellumassa että rannoilla seuraamassa tapahtumaa.




Harmi, että usein kaljakellunnasta puhuttaessa mainitaan ensimmäisenä vain roskaaminen. Tapahtuma on kuitenkin muodostunut Vantaalle jo melkoiseksi matkailumagneetiksi ja kaupunki alkaakin suhtautua spontaaniin kaupunkitapahtumaan jo hieman suotuisammin. Tänä vuonna Vantaa listasi Kaljakellunnan kesän tapahtumatarjontaan esittelevään ilmoitukseensa.

Toivottavasti saamme nähdä kellujia tulevaisuudessakin Suomen joissa ja järvissä sekä roskaamisen kuriin, jotta äänenpaino siirtyisi jatkossa roskista ennemminkin tapahtuman hyväntuulisuuteen ja Suomi-kuvan myönteiseen edistämiseen.

» Kaljakellunta, www.kaljakellunta.org